15.6.2014

Tsuida duida osaatsä uida?

0


Hyttyset, punkit, uiminen, pitkään nukkuminen (jopa Elli) ja ulkonäyttelyt. Siinä muutama asia, joista huomaa kesän alkaneen. On kiva olla lomalla ja tehdä asioita, joihin ei aikaisemmin ollut aikaa. Me ollaan otettu rennosti ja puuhailtu vähän kaikenlaista.

Viime kesänä Elli oppi uimaan ja sehän oli kivaa. Niin myös tänä kesänä. Kivikkoinen mökkiranta ei ole este, mutta aallot ovat vähän jänniä aluksi. Nehän tulee kohti! Elli rakastaa uida ja noutaa mitä tahansa. Kunhan se kelluu ja mahtuu suuhun, niin sen voi noutaa. Ellin uintityyli on innokkuudesta huolimatta maltillinen ja varma. Se ei roiski ja pärski miten sattuu, mitä nyt hännällä huiskaisee takaisin päin kääntyessä. Onni puolestaan tykkää vedestä niin kauan kun tassut yltävät pohjaan. Mieluiten se istuu tai makaa rantavedessä vettä latkien. Olen nähnyt muutaman kerran Onnin harvoja uintiliikkeitä, enkä yhtään ihmettele miksei se halua uida. Uintitekniikka on ihan hukassa. Onni levittää takajalkansa kuin liito-orava ja yrittää kauhoa onnettomasti etutassuillaan. Kuono pysyy pinnalla ainakin sen ajan, että se saa käännettyä itsensä heti takaisin. Niin siinä aina käy, että Elli hakee Onninkin kepit. Miten olisi Onnin Uimakoulu, onko muita uimataidottomia?



Taippareita ajatellen Ellin kanssa on harjoiteltu jälkeä. Ensimmäinen verijälki oli nelisenkymmentä metriä pitkä ja melko suora. Alkumakauksella tuleva jäljestäjä osoitti mielenkiintoa ja lähtikin omatoimisesti etenemään. Minun hommakseni jäi kuuden metrin liinan päässä seuraaminen ja itikoiden torjuminen. Ellikin rapsutteli mahaansa illalla. Muutaman päivän kuluttua kokeiltiin laahausjälkeä, jollainen siis on taippareissa. Vetelin siipiä pitkin metsää. Jäljen pituudesta ei ole tietoa, mutta veikkaisin sen olleen lyhyempi kuin aikaisempi verijälki. Elli veti laahausjäljenkin melko mallikkaasti. Eiköhän se lamppu ala pikkuhiljaa syttymään päässä.


Tänään ajeltiin Nurmeksen ryhmänäyttelyyn Pielisen rannalle. Paikka oli todella kaunis ja mukava koiranäyttelylle. Vaikka koiria tuntui olevan melko paljon, tilaa oli riittävästi kaikille. Kehät olivat tasaisella nurmikentällä. Ei siis kuoppia tai puolimetristä heinää, sitäkin on nimittäin koettu. Aurinko paistoi, muttei ollut liian kuuma. Tuomarina oli Zorica Salijevic Ruotsista. En ole koskaan aikaisemmin ollut niin ystävällisen tuomarin kehässä! Ensi alkuun koiraa pöydälle nostaessani tuomari tervehti ja toivotti tervetulleeksi ja lopuksi vielä toivotti onnea kehään. Hän jutteli omistajien kanssa ja käsitteli koiria nätisti ja ymmärtäväisesti. Elli käyttäytyi hyvin ja oli helppo esitettävä tällä kertaa. Tuloksena nuorten luokkavoitto, PN3 ja toinen varaserti! Taas meni niin läheltä, mutta en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Arvostelu oli pelkkää hyvää, ja onhan se handlerinkin kiva saada positiivista kommentia esittämisestä.

Correct head with good pigmentation. Well developed body. Good angulation. Very nice in movement. Lots of energy. Nice temperament. Excellent handling. - Zorica Salijevic, Ruotsi