Lauantaiaamuna kuuden aikaan lähdettiin ajamaan kohti Mikkelin taippareita. Navigaattoreiden erimielisyyksistä ja vääristä ohjeista huolimatta metsästysmaja löytyi, tosin viime tipassa. Onneksi ei oltu ainoita, joilla oli ongelmia suunnistuksen kanssa. Paikalla oli 17 koiraa ohjaajineen. Meille arvottiin numerot, joiden mukaan jakauduttiin kahteen ryhmään. Minä ja Elli päästiin Veli Nurmisen ryhmään.
Ensimmäisenä katsottiin koirien sosiaalista käyttäytymistä. Jokainen vuorollaan pääsi moikkaamaan tuomaria ja sen jälkeen kiertämään muut koirat. Elli suhtautui yllättävän rohkeasti toisiin koiriin ja kävi oma-aloitteisesti tekemässä tuttavuutta parin sprinkun kanssa. Uroksen hurmausyritykset se kyllä torjui, muttei muuten pitänyt ylimääräistä meteliä.
Maastoon siirryttiin autoilla muutaman kilometrin päähän jäljestystä ja hakua varten. Jälki oli tehty kanilla, kun me taas ollaan harjoiteltu linnuilla. Pientä jännitystä siis heti alkuun. Omaa vuoroa odottaessa Elli jo kuikuili metsään ja ei olisi millään malttanut odottaa. Jäljelle päästyään se lähti reippaasti etenemään. Kaato löytyi ja Elli kävi sitä haistelemassa. Puput onkin ihan kivoja!Odotteluajat osuuksien välissä olivat pitkiä. Elli käytti ne hyväkseen ja nukkui autossa. Heti kun luukku aukesi ja lähdettiin uudestaan metsään päin, oli Elli täysillä mukana. Haku alkoi heti pitkällä kierroksella maastossa. Välillä Elli kävi minun luona ja lähti sitten taas kauemmas. Laukauksesta se pysähtyi hetkeksi ja tuli luokse jatkaen hakulenkkejä. Hetken aikaa ehdin epäillä, että se jäisi jalkoihin pyörimään mutta ei jäänyt. Metsästä pois päästyämme seuraava operaatio olikin risujen irrottaminen turkista. Onneksi ne eivät haitanneet liikkumista sen kummemmin.
Vihdoin ja viimein päästiin myös uimaan. Ranta oli hyvä ja helppokulkuinen. Yleisöäkin oli paikalla, rannassa oli nimittäin grillauspaikka. Makkarantuoksut ja rottweiler eivät kuitenkaan häirinneet. Elli ui ja nouti tuttuun tapaansa. Hieman ihmeissään se vaikutti olevan, kun pääsi uimaan vain yhden kerran.
Uintiosuuden jälkeen palattiin majalle syömään ja odottelemaan lopullisia tuloksia. En uskaltanut olla varma läpi menosta ennen kuin sain ruusukkeen ja arvostelun käteeni. Oli todella mukavaa viettää päivä tuttujen ja uusienkin spanieli-ihmisten seurassa. Harmi vaan että me ei päästä taippareihin enää uudestaan. :D Tässä vielä arvostelu kokonaisuudessaan.
Sosiaalinen käyttäytyminen
Iloinen koira. Suhtautuu kaikkeen ympäristössä uteliaasti ja ystävällisesti.
Haku ja laukaus
Hyvää siksak-kuvio jäljestystä. Vauhdikasta hakua. Käyttää maavainua. Tottelee hyvin. Ensikutsusta luokse. Laukauksesta pysähtyy hetkeksi ja haku jatkuu samanlaisena.
Jäljestys
Osittain jäljensivussa kulkevaa jäljestystä. Kulma hyvin ja jäljestys varmenee tarkemmaksi. Kaatoa nuuhkii.
Vesityö
Hyvä uimari, tuo pukin rantaan.
Tottelevaisuus
Tottelee hyvin.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Kaikki osa-alueet toimii hyvin. Jäljestystä kannattaa vielä harjoitella jotta siihen saisi paremman varmuuden.
Olin asettanut salaisiksi tavoitteiksi SERT ja SPA1 tämän kesän aikana. Me onnistuttiin! Nyt voidaan hyvillä mielin jäädä pienelle näyttely- ja treenitauolle. Syksyn kirjoitukset painaa päälle, joten palataan vähän myöhemmin blogin pariin.
Kuvat eivät liity tapaukseen. Kiitos niistä Ilonalle!
