21.2.2016

3.10.2015

Maalaiskoira muuttaa kaupunkiin

3.10.15 -

0

Syyskuun alussa tapahtui muutoksia niin koirien kuin minunkin elämässä. Muutto kaupunkiin omilleen, yliopisto-opiskelun aloittaminen, uusi elämänvaihe. Kaikki tuttu ja turvallinen vaihtui uuteen ja tuntemattomaan, mikä jännitti aika paljon aluksi. Omasta ja koirien puolesta.

Päädyimme äitini kanssa tulokseen, että Onni jää asumaan vanhemmilleni ja Elli muuttaa minun kanssani. Oikeastaan asiasta ei tarvinnut edes keskustella, koska Onni on mammanpoika. Onni on elänyt useamman vuoden ainoana koirana ja tottunut olemaan yksin, joten sen pärjäämisestä en ollut huolissani. Sen sijaan Elli on aina ollut 1-3 koiran laumassa eikä ole juurikaan joutunut viettämään aikaa yksin kotona. Toinen huolestuttava asia oli haukkuminen. Kotona molemmat haukkuvat jonkin verran epäilyttäville äänille tai ohikulkijoille, joita ei edes ole paljon. Kaupungissa asia olisi toinen.


Muutto kaksikerroksisesta omakotitalosta luhtitalokaksioon oli oikeastaan helppo aloitus verrattuna esimerkiksi opiskelija kerrostaloon. Ulko-ovesta pääsee edelleen suoraan ulos ja takaovesta takapihalle. Ei ääniä rappukäytävästä, hissejä tai huonoja äänieristeitä. Lenkkeilypaikat ovat myös todella hyvät - metsää, järveä, lampia, polkuja ja pururatoja löytyy melkein talon nurkalta. Keskustaan on silti vain noin kolme kilometriä.

Elli on sopeutunut kaupunkikoiran elämään oikein mallikkaasti. Haukkuherkkyys on pienentynyt huomattavasti ja yksinolot sujuu niin kuin pitääkin. Ellin onneksi kämppis on aika paljon kotona silloin kun minä olen poissa, joten ihan yksin ei tarvitse paljoa olla. Uskoisin että koiran sopeutumiseen vaikuttaa ihmisen sopeutuminen. Olen itse viihtynyt todella hyvin uudessa asunnossa, tykkään asuinalueesta ja opiskelukin on ollut mukavaa. Ellilläkin on hyvä olla.

Kaupunkikoirana joutuu matkustamaan bussilla. Se oli Ellille jo ennestään tuttua, joten paikallisliikenne ei ollut sen kummempi juttu. Torilla kävimme joku aika sitten pyörähtämässä ja totesin vain miten helppoa Ellin kanssa on liikkua. Ehkä maalaiskoirassa oli jo kasvamassa pieni citykoiran alku, kun kierreltiin yhdessä juniori-ikäisen Ellin kanssa Tallinnan vanhaakaupunkia.

6.8.2015

We are the champions

6.8.15 -

1

Sunnuntaina 2.8. suuntasimme Iisalmen KV-näyttelyyn. Erittäin vetisten sääennusteiden takia ajattelin lähteä hieman tavallista myöhemmin ajelemaan näyttelypaikalle. Sateessa odottelu ei houkutellut. Matkan aikana vettä tuli vähän väliä, joten fiilis ei ollut mitenkään erityisen hilpeä. Paikalle päästyäni raahasin kaikki kamppeet kehän lähettyville ja kasasin häkin ja pöydän. Tyytyväisenä kuivaan kenttään ja sillä hetkellä sateettomaan säähän, lähdin takaisin autolle hakemaan koiraa. Takaisin tullessa oli tarkoitus ostaa vielä luettelo. Onneksi unohdin. Laitoin Ellin häkkiin odottamaan ja tähyilin kehään mitä siellä oli menossa. Kehäsihteeri huuteli avoimen luokan narttuja. Hetkinen. Paniikissa syöksyin kaivamaan koiran häkistä. Mantteli pois, missä näyttelyhihna, numerolappu, apua! Kiiruhdin kehään aivan viime hetkillä. Koira oli harjaamatta, minulla väärät vaatteet ja numerolappukin kiinnittämättä.

Edellä olevien koirien yksilöarvosteluiden aikana ehdin valmistautumaan paremmin omaan vuoroon. Kiireessä olin jättänyt laukun auki ja kaikki tavarat levälleen pöydälle. Keräsin talteen mm. autonavaimet ja viisi euroa, jotka oli varattu luetteloa varten. Siinä vaiheessa tilanne alkoi jo huvittaa. Voin vain kuvitella, miltä koko episodi on näyttänyt! En ymmärrä, miten ajantaju petti niin pahasti.

Hämmästyksekseni Elli voitti luokkansa. Kielsin itseäni ajattelemasta mitään ja jäin seuraamaan valionarttujen arvostelua. PN-kehässä juostiin melko paljon, yhdessä ja erikseen. Sain jännityksen tungettua taka-alalle ja pystyin keskittymään vain siihen, että tekisimme parhaamme ja se riittäisi. Lopulta tuomari oli päätöksensä tehnyt ja Elli sijoittui toiseksi. PN1 oli jo valio, joten sertiä tarjottiin meille. Ja niinhän siinä kävi, että Ellistä tuli Suomen muotovalio! Lisäksi saatiin vara-CACIB, joka muuttuu ihan oikeaksi. Näin ollen lopputulos on PN2 SERT CACIB -> FI MVA! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tarinan opetus: ole ajoissa paikalla, oli sää mikä tahansa. Sade alkoi nimittäin vasta kehän jälkeen. :D

Utm rkt huvud och uttryck. Utm hals och rygg. Utm bröstparti v lvinklad. Utm tassar. Härliga rörelser från sidan. En tanke marktrång fram. Bra pälskvalitet. - Kurt Nilsson, Ruotsi

Yksi tavoite on taas saavutettu. Täytyy keksiä uudet kuviot tästä eteenpäin! Valioyksilön kuvaamisesta jälleen kiitos Ilonalle.

29.7.2015

Tilaa: Blogitekstit (Atom)