24.8.2014

Taipparipäivä

1



Lauantaiaamuna kuuden aikaan lähdettiin ajamaan kohti Mikkelin taippareita. Navigaattoreiden erimielisyyksistä ja vääristä ohjeista huolimatta metsästysmaja löytyi, tosin viime tipassa. Onneksi ei oltu ainoita, joilla oli ongelmia suunnistuksen kanssa. Paikalla oli 17 koiraa ohjaajineen. Meille arvottiin numerot, joiden mukaan jakauduttiin kahteen ryhmään. Minä ja Elli päästiin Veli Nurmisen ryhmään.

Ensimmäisenä katsottiin koirien sosiaalista käyttäytymistä. Jokainen vuorollaan pääsi moikkaamaan tuomaria ja sen jälkeen kiertämään muut koirat. Elli suhtautui yllättävän rohkeasti toisiin koiriin ja kävi oma-aloitteisesti tekemässä tuttavuutta parin sprinkun kanssa. Uroksen hurmausyritykset se kyllä torjui, muttei muuten pitänyt ylimääräistä meteliä.

Maastoon siirryttiin autoilla muutaman kilometrin päähän jäljestystä ja hakua varten. Jälki oli tehty kanilla, kun me taas ollaan harjoiteltu linnuilla. Pientä jännitystä siis heti alkuun. Omaa vuoroa odottaessa Elli jo kuikuili metsään ja ei olisi millään malttanut odottaa. Jäljelle päästyään se lähti reippaasti etenemään. Kaato löytyi ja Elli kävi sitä haistelemassa. Puput onkin ihan kivoja!

Odotteluajat osuuksien välissä olivat pitkiä. Elli käytti ne hyväkseen ja nukkui autossa. Heti kun luukku aukesi ja lähdettiin uudestaan metsään päin, oli Elli täysillä mukana. Haku alkoi heti pitkällä kierroksella maastossa. Välillä Elli kävi minun luona ja lähti sitten taas kauemmas. Laukauksesta se pysähtyi hetkeksi ja tuli luokse jatkaen hakulenkkejä. Hetken aikaa ehdin epäillä, että se jäisi jalkoihin pyörimään mutta ei jäänyt. Metsästä pois päästyämme seuraava operaatio olikin risujen irrottaminen turkista. Onneksi ne eivät haitanneet liikkumista sen kummemmin.

Vihdoin ja viimein päästiin myös uimaan. Ranta oli hyvä ja helppokulkuinen. Yleisöäkin oli paikalla, rannassa oli nimittäin grillauspaikka. Makkarantuoksut ja rottweiler eivät kuitenkaan häirinneet. Elli ui ja nouti tuttuun tapaansa. Hieman ihmeissään se vaikutti olevan, kun pääsi uimaan vain yhden kerran.

Uintiosuuden jälkeen palattiin majalle syömään ja odottelemaan lopullisia tuloksia. En uskaltanut olla varma läpi menosta ennen kuin sain ruusukkeen ja arvostelun käteeni. Oli todella mukavaa viettää päivä tuttujen ja uusienkin spanieli-ihmisten seurassa. Harmi vaan että me ei päästä taippareihin enää uudestaan. :D Tässä vielä arvostelu kokonaisuudessaan.

Sosiaalinen käyttäytyminen
Iloinen koira. Suhtautuu kaikkeen ympäristössä uteliaasti ja ystävällisesti.

Haku ja laukaus
Hyvää siksak-kuvio jäljestystä. Vauhdikasta hakua. Käyttää maavainua. Tottelee hyvin. Ensikutsusta luokse. Laukauksesta pysähtyy hetkeksi ja haku jatkuu samanlaisena.

Jäljestys
Osittain jäljensivussa kulkevaa jäljestystä. Kulma hyvin ja jäljestys varmenee tarkemmaksi. Kaatoa nuuhkii.

Vesityö
Hyvä uimari, tuo pukin rantaan.

Tottelevaisuus
Tottelee hyvin.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Kaikki osa-alueet toimii hyvin. Jäljestystä kannattaa vielä harjoitella jotta siihen saisi paremman varmuuden.

Olin asettanut salaisiksi tavoitteiksi SERT ja SPA1 tämän kesän aikana. Me onnistuttiin! Nyt voidaan hyvillä mielin jäädä pienelle näyttely- ja treenitauolle. Syksyn kirjoitukset painaa päälle, joten palataan vähän myöhemmin blogin pariin.

Kuvat eivät liity tapaukseen. Kiitos niistä Ilonalle!

29.7.2014

Sertifikaatti synttärisankarille

0


Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun pieni, musta ja pippurinen cockerityttö syntyi kahden veljensä kanssa maailmaan. Oli täydellinen heinäkuinen kesäyö, lämmin tuuli ja tulipunainen kuu. Muistan, miten juuri se ilta tuntui jotenkin erityiseltä. Seuraavana aamuna heräsin ihanaan puhelinsoittoon kasvattajalta. Pennut olivat syntyneet juuri sinä iltana! Aluksi ei ollut edes varmaa, tulisiko meille pentua. Lopulta kuitenkin koitti päivä, jolloin matkasin kotiin tuhiseva nyytti sylissäni nukkuen. Hassua ajatella, että Elli on jo iso tyttö. Minun silmissä se on aina hömelö juniorikakara. Elli on rikastuttanut elämää enemmän kuin uskoinkaan. Paljon asioita olisi jäänyt kokematta.

Reilu viikko takaperin 19.7. oli Ristiinan kaikkien rotujen näyttely. Cockerikehä alkoi vasta yhden jälkeen iltapäivällä. Näyttelypaikalle ajaessa radiossa soi "This is gonna be the best day of my life". Minulla oli pieni kutina, että päivästä tulisi hyvä, ehkei ihan elämän paras kuitenkaan vielä tässä vaiheessa. :D Cockerit arvosteli saksalainen Petra Bannach, joka oli todella mukava ja huomaavainen. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes päästiin PN-kehään. Elli meni nätisti mutta itse olin ihan pihalla, kun tuomari viittoi minua ja Elliä kehän toiseen reunaan. Vasta siinä vaiheessa kun kehäsihteeri työnsi sertin käteen tajusin että ykkösinä siinä seistiin! ROP-kehässä taidettiin ottaa muutama laukka-askel ihan siitä ilosta. Bannach valitsi uroksen ropiksi, mutta tuli vielä rapsuttelemaan ja juttelemaan Ellille "Gut gemacht!".


Almost 2 years old. Bitch in a very good size. Lovely head & expression. Very good neck. Good topline & tailset. Excellent developed rib cage. Very good layback of upperarm. Good bones and feet. Very nice coat. Showing good movement with very good tail carriage. Very friendly and open temperament. Very well presented. - Petra Bannach, Saksa

15.6.2014

Tsuida duida osaatsä uida?

0


Hyttyset, punkit, uiminen, pitkään nukkuminen (jopa Elli) ja ulkonäyttelyt. Siinä muutama asia, joista huomaa kesän alkaneen. On kiva olla lomalla ja tehdä asioita, joihin ei aikaisemmin ollut aikaa. Me ollaan otettu rennosti ja puuhailtu vähän kaikenlaista.

Viime kesänä Elli oppi uimaan ja sehän oli kivaa. Niin myös tänä kesänä. Kivikkoinen mökkiranta ei ole este, mutta aallot ovat vähän jänniä aluksi. Nehän tulee kohti! Elli rakastaa uida ja noutaa mitä tahansa. Kunhan se kelluu ja mahtuu suuhun, niin sen voi noutaa. Ellin uintityyli on innokkuudesta huolimatta maltillinen ja varma. Se ei roiski ja pärski miten sattuu, mitä nyt hännällä huiskaisee takaisin päin kääntyessä. Onni puolestaan tykkää vedestä niin kauan kun tassut yltävät pohjaan. Mieluiten se istuu tai makaa rantavedessä vettä latkien. Olen nähnyt muutaman kerran Onnin harvoja uintiliikkeitä, enkä yhtään ihmettele miksei se halua uida. Uintitekniikka on ihan hukassa. Onni levittää takajalkansa kuin liito-orava ja yrittää kauhoa onnettomasti etutassuillaan. Kuono pysyy pinnalla ainakin sen ajan, että se saa käännettyä itsensä heti takaisin. Niin siinä aina käy, että Elli hakee Onninkin kepit. Miten olisi Onnin Uimakoulu, onko muita uimataidottomia?



Taippareita ajatellen Ellin kanssa on harjoiteltu jälkeä. Ensimmäinen verijälki oli nelisenkymmentä metriä pitkä ja melko suora. Alkumakauksella tuleva jäljestäjä osoitti mielenkiintoa ja lähtikin omatoimisesti etenemään. Minun hommakseni jäi kuuden metrin liinan päässä seuraaminen ja itikoiden torjuminen. Ellikin rapsutteli mahaansa illalla. Muutaman päivän kuluttua kokeiltiin laahausjälkeä, jollainen siis on taippareissa. Vetelin siipiä pitkin metsää. Jäljen pituudesta ei ole tietoa, mutta veikkaisin sen olleen lyhyempi kuin aikaisempi verijälki. Elli veti laahausjäljenkin melko mallikkaasti. Eiköhän se lamppu ala pikkuhiljaa syttymään päässä.


Tänään ajeltiin Nurmeksen ryhmänäyttelyyn Pielisen rannalle. Paikka oli todella kaunis ja mukava koiranäyttelylle. Vaikka koiria tuntui olevan melko paljon, tilaa oli riittävästi kaikille. Kehät olivat tasaisella nurmikentällä. Ei siis kuoppia tai puolimetristä heinää, sitäkin on nimittäin koettu. Aurinko paistoi, muttei ollut liian kuuma. Tuomarina oli Zorica Salijevic Ruotsista. En ole koskaan aikaisemmin ollut niin ystävällisen tuomarin kehässä! Ensi alkuun koiraa pöydälle nostaessani tuomari tervehti ja toivotti tervetulleeksi ja lopuksi vielä toivotti onnea kehään. Hän jutteli omistajien kanssa ja käsitteli koiria nätisti ja ymmärtäväisesti. Elli käyttäytyi hyvin ja oli helppo esitettävä tällä kertaa. Tuloksena nuorten luokkavoitto, PN3 ja toinen varaserti! Taas meni niin läheltä, mutta en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Arvostelu oli pelkkää hyvää, ja onhan se handlerinkin kiva saada positiivista kommentia esittämisestä.

Correct head with good pigmentation. Well developed body. Good angulation. Very nice in movement. Lots of energy. Nice temperament. Excellent handling. - Zorica Salijevic, Ruotsi

18.5.2014

Sunshine she’s here, you can take a break

2


Kevät on hujahtanut ihan huomaamatta. Tänään lämpimässä auringonpaisteessa tajusin, että kahden viikon kuluttua alkaa kesäloma. Koulu on vienyt paljon aikaa, joten blogin päivittäminenkin on jäänyt vähemmälle. Tässä välissä onkin tapahtunut kaikenlaista. Elli kävi Pertunmaan ryhmänäyttelyssä 12.4. Tapio Eerolan arvosteltavana. ERI1, ei SA:ta etuliikkeiden vuoksi. Ellin juoksut alkoivat samalla viikolla ja neiti lähtikin näyttelyn jälkeen hoitopaikkaan kahdeksi viikoksi. Koti tuntui todella hiljaiselta ja rauhalliselta, mutta Onnia se ei tainnut haitata. 24.4. vietettiin koiranpäivää, jonka kunniaksi paikallinen koiraseura järjesti match shown. Onni pääsi pitkästä aikaa mielen virkistykseksi kehään. Lopputuloksena SIN1, eli ei ole esiintymistaidot vielä unohtuneet.


Tänään oli herätys aamuviideltä Joensuuhun. Kehä alkoi jo klo 9, totesinkin että tämä saa luvan olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun herään niin aikaisin koiranäyttelyyn. Onneksi en joutunut heräämään turhaan, sillä Elli esiintyi nätisti ja oli nuorten luokan ainoa ja lopulta PN2 VASERT! Sää oli ihanteellinen näyttelyä ajatellen, ei liian kuuma eikä kylmä ja aurinko paistoi. Reissu oli todella nopea, ja olimme jo puolenpäivän aikoihin kotona. Toisaalta ihan käteviä nämä aikaiset kehät.

Kaunislinjainen. Kooltaan, mittasuhteiltaan ja luustoltaan erinomainen. Hyvä runko ja vahva takaosa. Hyvä häntä. Riittävän silkkinen turkki. Lapa voisi olla viistompi. Melko laaja valkea merkki rinnassa. Hyväilmeinen pää. Täyteläinen kuono-osa. Hyvä purenta ja kaula. Miellyttävä luonne. Liikkuu reippaasti, hyvällä sivuliikkeellä. Hieman löysyyttä edessä. - Markku Kipinä

Pari viikkoa sitten alkoivat agilitytreenit ulkokentällä. Pitkän tauon jälkeen otin vain Ellin mukaan. Hypyt ja putki sujuivat yllättävän hyvin ja päästiin kokeilemaan myös uutena esteenä A:ta. Mitään ongelmia sen kanssa ei ollut. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan, eiköhän syksyllä olla jo osaavampia! Kepit pitäisi ottaa tehotreeniin, kunhan löydän ne varastosta. Pihalla onkin jo rengas, jota ollaan myös omatoimisesti harjoiteltu. Kunhan saan kaikki kouluhommat pois alta niin päästään liitelemään kunnolla!

6.4.2014

Tuulinen viikonloppu

0


Viime viikonloppu vietettiin Savonlinnassa. Elli kävi Kerimäellä Ruskovaaran arvosteltavana. Porukkaa oli huomattavasti enemmän kuin kaksi vuotta sitten, jolloin viimeksi olin Kerimäen liikuntahallissa. Kehät olivat kuitenkin riittävän kokoiset, mutta liukkaat lattian muovisuojan takia. Harmillisen monille lattia tuotti ongelmia liikkeissä, myös meille. Etuliikkeistä jäi SA uupumaan.

Oikea tyyppi. Sopiva luusto. Hyvin kaunis pään sivukuva. Hieman löysät luomet. Tummat silmät. Hyvin rakentunut takaosa. Etuosa saa vielä kehittyä. Ikään sopiva runko. Vähän kauhovat, lyhyiksi jäävät etuliikkeet. Erittäin hyvä takaliike. Oikea asentoinen häntä. Esitetään kauniisti. - Elena Ruskovaara

Näyttelyn jälkeen oli vielä kaunis ilma, joten nappasin kameran ja Ellin mukaan. Yllättävän hyvin Elli jaksoi olla paikallaan ja poseerata kameralle, Onni kääntää aina päänsä pois. Instagramista löytyy lisää kuvia.





8.3.2014

Mitä kuuluu?

0

Kaksi kuukautta on hujahtanut melkein huomaamatta ja ollaan jo maaliskuussa. Tammikuussa ei oikeastaan tapahtunut mitään erityistä. Parin viikon mittainen kova pakkasjakso on ainoa asia mikä jäi mieleen. Talvi on muutenkin ollut yhtä vuoristorataa säiden osalta.

Helmikuussa Elli kävi kahdessa näyttelyssä, Joensuussa 2.2. ja Jyväskylässä 23.2. Joensuun näyttely ei mennyt kovinkaan hyvin meidän kummankaan osalta. Minä sain aamulla ennen lähtöä migreenin. Lääkkeiden voimalla kävin onnettoman pienessä kehässä pyörähtämässä ja sinistä nauhaa meille tarjottiin. Elli pääsi pienelle laihdutuskuurille.

Jyväskylässä oli huima määrä cockereita, liekö englantilainen tuomari kiinnostanut näyttelyväkeä. Elli ei ilmeisesti ollut ihan sitä, mitä tuomari haki ja tulos oli sama kuin edellisessä, EH. Keväälle on näyttelyitä tulossa ihan mukavasti. Elli on kasvattamassa mahakarvojaan takaisin ja muutenkin hyvässä kunnossa seuraaviin koitoksiin.


Onni täytti kuusi vuotta 21.2. Herra alkaa olla kunnon iässä! Vanhus se ei tietenkään vielä ole, mutta vuodet ovat jo hieman harmaannuttaneet kuonoa, korvia ja jalkoja. Kuusi vuotta on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että Onni olisi ollut meillä aina. Kohtahan sitä jo pääsee veteraaniluokkaan edustamaan. :)

Näyttelykuvasta kiitos Mikko Marttinen / Kuvauksellista

2.1.2014

Uudet kujeet

0

Joulu oli ja meni. Vietimme joulua jälleen perinteisesti mummolassa. Vilinää ja vilskettä oli riittävästi. Mitä nyt kuusi lasta ja kaksi koiraa pystyy aiheuttamaan... Loppuloma vietettiin sitten kotona. Minä olen jo kyllästynyt tähän ainaiseen vesisateeseen ja kuraan. Missä se pakkanen oikein luuraa? Talvi on turkinhoidon kannalta helpointa aikaa, kun turkki pysyy kuivana, mutta tämä ei kyllä vastaa minun käsitystäni talvesta. Lisäksi ainainen pimeys syö motivaatiota lähteä kuvaamaan mustia koiria tai mitään muutakaan.


Nyt kun vuosi on vaihtunut, on hyvä hetki miettiä tavoitteita tulevalle vuodelle. Katsotaan sitten vuoden kuluttua, kuinka hyvin tavoitteissa on onnistuttu!

Onni

• Harrastetaan agilityä ihan omaksi iloksi, ilman sen suurempia kisatavoitteita. Käydään mölleissä, jos siltä tuntuu. Tärkeintä on, että molemmilla on hauskaa.
• Käydään muutamassa näyttelyssä, mikäli näyttelykunnossa.
• Kokeillaan kunnolla verijälkeä, katsotaan innostuisiko Onni siitä.
• Hihnakäytöstä voisi aina parantaa, etenkin kun molemmat koirat ovat yhtäaikaa lenkillä.

Elli

• Keskitytään agilityyn. Esteet, etenkin kontaktit, ja ohjaus varmemmiksi, kepit haltuun. Ei kisatavoitteita vielä tälle vuodelle, mölleihin jos siltä tuntuu.
• Näyttelykäyntejä Suomessa sekä ulkomailla. Sertejä metsästämään.
• Treenataan tokoa omaksi iloksi. Joitakin uusia liikkeitä ja seuraaminen varmaksi.
• Taipparit läpi. Treenausta jäljen ja haun osalta riittävästi.
• Varmuutta toisten koirien kohtaamiseen. Uusia koirakavereita.

Mekin olemme nyt nykyajassa eli Instagramissa! Olen mukana 365 kuvaa vuodessa -haasteessa, eli joka päivä olisi tarkoitus lisätä yksi kuva. Meidän kuvat tulevat olemaan pääosin ihan arkisista asioista ja tapahtumista, joitain throwback-tyylisiä muisteluita saattaa myös ilmestyä. Seuraa, niin tiedät mitä meillä tapahtuu! Instagram