Lauantaina 13.6.2015 tapahtui pari merkittävää asiaa, jotka tulevat jäämään elävästi monien mieleen. Kuninkaalliset häät Ruotsissa ja sitten tietysti Ellin toinen serti Lapinlahdella.
Sääennuste lupaili epävakaata säätä - ehkä sataa, ehkä ei, vähän tai vähän enemmän. Tällä kertaa jälkimmäinen vaihtoehto piti paikkansa. Ensimmäinen ulkonäyttely, jossa todellakin satoi koko ajan. Olenkin ihmetellyt, miten aina aikaisemmin näyttelyissä on ollut mukava tai vähintäänkin siedettävä keli.
Hyvin varustettuna mukaan oli pakattu kolme sateenvarjoa sekä sadetakki, joka sai suojata häkkiä. Kunhan vaan koira pysyy mahdollisimman kuivana, omistajalla ei ole niin väliä. Näyttelyalue sijaitsi asfaltilla, joten rapa ei onneksi lentänyt. Siinä sateenvarjon alla hytistessä mielessä kävi, oliko tännekin ihan pakko tulla.
Elli oli koko rodun viimeinen koira. Häkistä ulos astumisen ja muutaman askeleen jälkeen kehässä, mahakarvat imaisivat veden ja katosivat. Pieni ärsytys turkin laiton "hukkaan menemisestä" tietysti tuli. Suomen kesä kohteli kaikkia kuitenkin melko tasapuolisesti ja huolehti, että kaikki saivat osansa vedestä.
Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia. Olin todella tyytyväinen jo ERInomaiseen. Jostain syystä minun on vaikea erottaa erinomaista ja erittäin hyvää sillä hetkellä, kun kehäsihteeri tuloksen ilmoittaa. Muutama sekunti pitää aina miettiä, että hetkinen mikäs se nyt olikaan. :D Samantien alkoi kilpailuluokka ja kehän kiertäminen. Tuomari alkoi sijoittaa koiria. Edellä olevat koirat vaihtelivat paikkoja ja Elli jäi viimeiseksi kauemmas muista. Viimeisenä tuomari viittoi meidät porukan ensimmäiseksi. Taas oma ajatuksenjuoksu kävi hitaalla, kun ensimmäisenä mieleen tuli, että kehästä pois, ei sijoitusta. Vaaleanpunainen kortti nousi, ja pikkuhiljaa alkoi jo hymyilyttää.
Kehä jatkui heti parhaan nartun valinnalla. Edellä oli vain yksi juniorinarttu, joten vähintään varasert olisi todennäköisesti tulossa. Aikansa tuomari pyöritteli koiria milloin yhdessä ympäri, milloin pareittain edestakaisin. Lopulta järjestys oli selvä ja kehäsihteeri kysyi, otanko sertin vastaan. Kyllä, kiitos! ROP-koiran valinta oli nopeasti ohi. Olen erittäin iloinen päivän saavutuksista! Kiitos kaikille onnittelijoille ja onnea toki muillekin menestyneille! Me jatkamme nyt sen kuuluisan viimeisen sertin metsästystä.
Sääennuste lupaili epävakaata säätä - ehkä sataa, ehkä ei, vähän tai vähän enemmän. Tällä kertaa jälkimmäinen vaihtoehto piti paikkansa. Ensimmäinen ulkonäyttely, jossa todellakin satoi koko ajan. Olenkin ihmetellyt, miten aina aikaisemmin näyttelyissä on ollut mukava tai vähintäänkin siedettävä keli.
Hyvin varustettuna mukaan oli pakattu kolme sateenvarjoa sekä sadetakki, joka sai suojata häkkiä. Kunhan vaan koira pysyy mahdollisimman kuivana, omistajalla ei ole niin väliä. Näyttelyalue sijaitsi asfaltilla, joten rapa ei onneksi lentänyt. Siinä sateenvarjon alla hytistessä mielessä kävi, oliko tännekin ihan pakko tulla.
Elli oli koko rodun viimeinen koira. Häkistä ulos astumisen ja muutaman askeleen jälkeen kehässä, mahakarvat imaisivat veden ja katosivat. Pieni ärsytys turkin laiton "hukkaan menemisestä" tietysti tuli. Suomen kesä kohteli kaikkia kuitenkin melko tasapuolisesti ja huolehti, että kaikki saivat osansa vedestä.
Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia. Olin todella tyytyväinen jo ERInomaiseen. Jostain syystä minun on vaikea erottaa erinomaista ja erittäin hyvää sillä hetkellä, kun kehäsihteeri tuloksen ilmoittaa. Muutama sekunti pitää aina miettiä, että hetkinen mikäs se nyt olikaan. :D Samantien alkoi kilpailuluokka ja kehän kiertäminen. Tuomari alkoi sijoittaa koiria. Edellä olevat koirat vaihtelivat paikkoja ja Elli jäi viimeiseksi kauemmas muista. Viimeisenä tuomari viittoi meidät porukan ensimmäiseksi. Taas oma ajatuksenjuoksu kävi hitaalla, kun ensimmäisenä mieleen tuli, että kehästä pois, ei sijoitusta. Vaaleanpunainen kortti nousi, ja pikkuhiljaa alkoi jo hymyilyttää.
Kehä jatkui heti parhaan nartun valinnalla. Edellä oli vain yksi juniorinarttu, joten vähintään varasert olisi todennäköisesti tulossa. Aikansa tuomari pyöritteli koiria milloin yhdessä ympäri, milloin pareittain edestakaisin. Lopulta järjestys oli selvä ja kehäsihteeri kysyi, otanko sertin vastaan. Kyllä, kiitos! ROP-koiran valinta oli nopeasti ohi. Olen erittäin iloinen päivän saavutuksista! Kiitos kaikille onnittelijoille ja onnea toki muillekin menestyneille! Me jatkamme nyt sen kuuluisan viimeisen sertin metsästystä.
Beautiful bitch, very good propotions of body. Good head, correct ear set. Very good neck. Good angulations. Good chest and rib cage. Beautiful coat, very good texture. Good bone. Moves well. - Elena Adamovskaya, Venäjä
