Onni 8 vuotta!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleinen höpinä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yleinen höpinä. Näytä kaikki tekstit
21.2.2016
3.10.2015
Maalaiskoira muuttaa kaupunkiin
Syyskuun alussa tapahtui muutoksia niin koirien kuin minunkin elämässä. Muutto kaupunkiin omilleen, yliopisto-opiskelun aloittaminen, uusi elämänvaihe. Kaikki tuttu ja turvallinen vaihtui uuteen ja tuntemattomaan, mikä jännitti aika paljon aluksi. Omasta ja koirien puolesta.
Päädyimme äitini kanssa tulokseen, että Onni jää asumaan vanhemmilleni ja Elli muuttaa minun kanssani. Oikeastaan asiasta ei tarvinnut edes keskustella, koska Onni on mammanpoika. Onni on elänyt useamman vuoden ainoana koirana ja tottunut olemaan yksin, joten sen pärjäämisestä en ollut huolissani. Sen sijaan Elli on aina ollut 1-3 koiran laumassa eikä ole juurikaan joutunut viettämään aikaa yksin kotona. Toinen huolestuttava asia oli haukkuminen. Kotona molemmat haukkuvat jonkin verran epäilyttäville äänille tai ohikulkijoille, joita ei edes ole paljon. Kaupungissa asia olisi toinen.
Muutto kaksikerroksisesta omakotitalosta luhtitalokaksioon oli oikeastaan helppo aloitus verrattuna esimerkiksi opiskelija kerrostaloon. Ulko-ovesta pääsee edelleen suoraan ulos ja takaovesta takapihalle. Ei ääniä rappukäytävästä, hissejä tai huonoja äänieristeitä. Lenkkeilypaikat ovat myös todella hyvät - metsää, järveä, lampia, polkuja ja pururatoja löytyy melkein talon nurkalta. Keskustaan on silti vain noin kolme kilometriä.
Elli on sopeutunut kaupunkikoiran elämään oikein mallikkaasti. Haukkuherkkyys on pienentynyt huomattavasti ja yksinolot sujuu niin kuin pitääkin. Ellin onneksi kämppis on aika paljon kotona silloin kun minä olen poissa, joten ihan yksin ei tarvitse paljoa olla. Uskoisin että koiran sopeutumiseen vaikuttaa ihmisen sopeutuminen. Olen itse viihtynyt todella hyvin uudessa asunnossa, tykkään asuinalueesta ja opiskelukin on ollut mukavaa. Ellilläkin on hyvä olla.
Kaupunkikoirana joutuu matkustamaan bussilla. Se oli Ellille jo ennestään tuttua, joten paikallisliikenne ei ollut sen kummempi juttu. Torilla kävimme joku aika sitten pyörähtämässä ja totesin vain miten helppoa Ellin kanssa on liikkua. Ehkä maalaiskoirassa oli jo kasvamassa pieni citykoiran alku, kun kierreltiin yhdessä juniori-ikäisen Ellin kanssa Tallinnan vanhaakaupunkia.
Päädyimme äitini kanssa tulokseen, että Onni jää asumaan vanhemmilleni ja Elli muuttaa minun kanssani. Oikeastaan asiasta ei tarvinnut edes keskustella, koska Onni on mammanpoika. Onni on elänyt useamman vuoden ainoana koirana ja tottunut olemaan yksin, joten sen pärjäämisestä en ollut huolissani. Sen sijaan Elli on aina ollut 1-3 koiran laumassa eikä ole juurikaan joutunut viettämään aikaa yksin kotona. Toinen huolestuttava asia oli haukkuminen. Kotona molemmat haukkuvat jonkin verran epäilyttäville äänille tai ohikulkijoille, joita ei edes ole paljon. Kaupungissa asia olisi toinen.
Muutto kaksikerroksisesta omakotitalosta luhtitalokaksioon oli oikeastaan helppo aloitus verrattuna esimerkiksi opiskelija kerrostaloon. Ulko-ovesta pääsee edelleen suoraan ulos ja takaovesta takapihalle. Ei ääniä rappukäytävästä, hissejä tai huonoja äänieristeitä. Lenkkeilypaikat ovat myös todella hyvät - metsää, järveä, lampia, polkuja ja pururatoja löytyy melkein talon nurkalta. Keskustaan on silti vain noin kolme kilometriä.
Elli on sopeutunut kaupunkikoiran elämään oikein mallikkaasti. Haukkuherkkyys on pienentynyt huomattavasti ja yksinolot sujuu niin kuin pitääkin. Ellin onneksi kämppis on aika paljon kotona silloin kun minä olen poissa, joten ihan yksin ei tarvitse paljoa olla. Uskoisin että koiran sopeutumiseen vaikuttaa ihmisen sopeutuminen. Olen itse viihtynyt todella hyvin uudessa asunnossa, tykkään asuinalueesta ja opiskelukin on ollut mukavaa. Ellilläkin on hyvä olla.
Kaupunkikoirana joutuu matkustamaan bussilla. Se oli Ellille jo ennestään tuttua, joten paikallisliikenne ei ollut sen kummempi juttu. Torilla kävimme joku aika sitten pyörähtämässä ja totesin vain miten helppoa Ellin kanssa on liikkua. Ehkä maalaiskoirassa oli jo kasvamassa pieni citykoiran alku, kun kierreltiin yhdessä juniori-ikäisen Ellin kanssa Tallinnan vanhaakaupunkia.
8.3.2014
Mitä kuuluu?
Helmikuussa Elli kävi kahdessa näyttelyssä, Joensuussa 2.2. ja Jyväskylässä 23.2. Joensuun näyttely ei mennyt kovinkaan hyvin meidän kummankaan osalta. Minä sain aamulla ennen lähtöä migreenin. Lääkkeiden voimalla kävin onnettoman pienessä kehässä pyörähtämässä ja sinistä nauhaa meille tarjottiin. Elli pääsi pienelle laihdutuskuurille.
Jyväskylässä oli huima määrä cockereita, liekö englantilainen tuomari kiinnostanut näyttelyväkeä. Elli ei ilmeisesti ollut ihan sitä, mitä tuomari haki ja tulos oli sama kuin edellisessä, EH. Keväälle on näyttelyitä tulossa ihan mukavasti. Elli on kasvattamassa mahakarvojaan takaisin ja muutenkin hyvässä kunnossa seuraaviin koitoksiin.
Onni täytti kuusi vuotta 21.2. Herra alkaa olla kunnon iässä! Vanhus se ei tietenkään vielä ole, mutta vuodet ovat jo hieman harmaannuttaneet kuonoa, korvia ja jalkoja. Kuusi vuotta on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että Onni olisi ollut meillä aina. Kohtahan sitä jo pääsee veteraaniluokkaan edustamaan. :)
Näyttelykuvasta kiitos Mikko Marttinen / Kuvauksellista
2.1.2014
Uudet kujeet
Joulu oli ja meni. Vietimme joulua jälleen perinteisesti mummolassa. Vilinää ja vilskettä oli riittävästi. Mitä nyt kuusi lasta ja kaksi koiraa pystyy aiheuttamaan... Loppuloma vietettiin sitten kotona. Minä olen jo kyllästynyt tähän ainaiseen vesisateeseen ja kuraan. Missä se pakkanen oikein luuraa? Talvi on turkinhoidon kannalta helpointa aikaa, kun turkki pysyy kuivana, mutta tämä ei kyllä vastaa minun käsitystäni talvesta. Lisäksi ainainen pimeys syö motivaatiota lähteä kuvaamaan mustia koiria tai mitään muutakaan.
Nyt kun vuosi on vaihtunut, on hyvä hetki miettiä tavoitteita tulevalle vuodelle. Katsotaan sitten vuoden kuluttua, kuinka hyvin tavoitteissa on onnistuttu!
• Käydään muutamassa näyttelyssä, mikäli näyttelykunnossa.
• Kokeillaan kunnolla verijälkeä, katsotaan innostuisiko Onni siitä.
• Hihnakäytöstä voisi aina parantaa, etenkin kun molemmat koirat ovat yhtäaikaa lenkillä.
• Näyttelykäyntejä Suomessa sekä ulkomailla. Sertejä metsästämään.
• Treenataan tokoa omaksi iloksi. Joitakin uusia liikkeitä ja seuraaminen varmaksi.
• Taipparit läpi. Treenausta jäljen ja haun osalta riittävästi.
• Varmuutta toisten koirien kohtaamiseen. Uusia koirakavereita.
Mekin olemme nyt nykyajassa eli Instagramissa! Olen mukana 365 kuvaa vuodessa -haasteessa, eli joka päivä olisi tarkoitus lisätä yksi kuva. Meidän kuvat tulevat olemaan pääosin ihan arkisista asioista ja tapahtumista, joitain throwback-tyylisiä muisteluita saattaa myös ilmestyä. Seuraa, niin tiedät mitä meillä tapahtuu!
Nyt kun vuosi on vaihtunut, on hyvä hetki miettiä tavoitteita tulevalle vuodelle. Katsotaan sitten vuoden kuluttua, kuinka hyvin tavoitteissa on onnistuttu!
Onni
• Harrastetaan agilityä ihan omaksi iloksi, ilman sen suurempia kisatavoitteita. Käydään mölleissä, jos siltä tuntuu. Tärkeintä on, että molemmilla on hauskaa.• Käydään muutamassa näyttelyssä, mikäli näyttelykunnossa.
• Kokeillaan kunnolla verijälkeä, katsotaan innostuisiko Onni siitä.
• Hihnakäytöstä voisi aina parantaa, etenkin kun molemmat koirat ovat yhtäaikaa lenkillä.
Elli
• Keskitytään agilityyn. Esteet, etenkin kontaktit, ja ohjaus varmemmiksi, kepit haltuun. Ei kisatavoitteita vielä tälle vuodelle, mölleihin jos siltä tuntuu.• Näyttelykäyntejä Suomessa sekä ulkomailla. Sertejä metsästämään.
• Treenataan tokoa omaksi iloksi. Joitakin uusia liikkeitä ja seuraaminen varmaksi.
• Taipparit läpi. Treenausta jäljen ja haun osalta riittävästi.
• Varmuutta toisten koirien kohtaamiseen. Uusia koirakavereita.
Mekin olemme nyt nykyajassa eli Instagramissa! Olen mukana 365 kuvaa vuodessa -haasteessa, eli joka päivä olisi tarkoitus lisätä yksi kuva. Meidän kuvat tulevat olemaan pääosin ihan arkisista asioista ja tapahtumista, joitain throwback-tyylisiä muisteluita saattaa myös ilmestyä. Seuraa, niin tiedät mitä meillä tapahtuu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
