We are the champions

Sunnuntaina 2.8. suuntasimme Iisalmen KV-näyttelyyn. Erittäin vetisten sääennusteiden takia ajattelin lähteä hieman tavallista myöhemmin ajelemaan näyttelypaikalle. Sateessa odottelu ei houkutellut. Matkan aikana vettä tuli vähän väliä, joten fiilis ei ollut mitenkään erityisen hilpeä. Paikalle päästyäni raahasin kaikki kamppeet kehän lähettyville ja kasasin häkin ja pöydän. Tyytyväisenä kuivaan kenttään ja sillä hetkellä sateettomaan säähän, lähdin takaisin autolle hakemaan koiraa. Takaisin tullessa oli tarkoitus ostaa vielä luettelo. Onneksi unohdin. Laitoin Ellin häkkiin odottamaan ja tähyilin kehään mitä siellä oli menossa. Kehäsihteeri huuteli avoimen luokan narttuja. Hetkinen. Paniikissa syöksyin kaivamaan koiran häkistä. Mantteli pois, missä näyttelyhihna, numerolappu, apua! Kiiruhdin kehään aivan viime hetkillä. Koira oli harjaamatta, minulla väärät vaatteet ja numerolappukin kiinnittämättä.

Edellä olevien koirien yksilöarvosteluiden aikana ehdin valmistautumaan paremmin omaan vuoroon. Kiireessä olin jättänyt laukun auki ja kaikki tavarat levälleen pöydälle. Keräsin talteen mm. autonavaimet ja viisi euroa, jotka oli varattu luetteloa varten. Siinä vaiheessa tilanne alkoi jo huvittaa. Voin vain kuvitella, miltä koko episodi on näyttänyt! En ymmärrä, miten ajantaju petti niin pahasti.

Hämmästyksekseni Elli voitti luokkansa. Kielsin itseäni ajattelemasta mitään ja jäin seuraamaan valionarttujen arvostelua. PN-kehässä juostiin melko paljon, yhdessä ja erikseen. Sain jännityksen tungettua taka-alalle ja pystyin keskittymään vain siihen, että tekisimme parhaamme ja se riittäisi. Lopulta tuomari oli päätöksensä tehnyt ja Elli sijoittui toiseksi. PN1 oli jo valio, joten sertiä tarjottiin meille. Ja niinhän siinä kävi, että Ellistä tuli Suomen muotovalio! Lisäksi saatiin vara-CACIB, joka muuttuu ihan oikeaksi. Näin ollen lopputulos on PN2 SERT CACIB -> FI MVA! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tarinan opetus: ole ajoissa paikalla, oli sää mikä tahansa. Sade alkoi nimittäin vasta kehän jälkeen. :D

Utm rkt huvud och uttryck. Utm hals och rygg. Utm bröstparti v lvinklad. Utm tassar. Härliga rörelser från sidan. En tanke marktrång fram. Bra pälskvalitet. - Kurt Nilsson, Ruotsi

Yksi tavoite on taas saavutettu. Täytyy keksiä uudet kuviot tästä eteenpäin! Valioyksilön kuvaamisesta jälleen kiitos Ilonalle.

Lue lisää »

Taipparipäivä

Lauantaiaamuna kuuden aikaan lähdettiin ajamaan kohti Mikkelin taippareita. Navigaattoreiden erimielisyyksistä ja vääristä ohjeista huolimatta metsästysmaja löytyi, tosin viime tipassa. Onneksi ei oltu ainoita, joilla oli ongelmia suunnistuksen kanssa. Paikalla oli 17 koiraa ohjaajineen. Meille arvottiin numerot, joiden mukaan jakauduttiin kahteen ryhmään. Minä ja Elli päästiin Veli Nurmisen ryhmään.

Ensimmäisenä katsottiin koirien sosiaalista käyttäytymistä. Jokainen vuorollaan pääsi moikkaamaan tuomaria ja sen jälkeen kiertämään muut koirat. Elli suhtautui yllättävän rohkeasti toisiin koiriin ja kävi oma-aloitteisesti tekemässä tuttavuutta parin sprinkun kanssa. Uroksen hurmausyritykset se kyllä torjui, muttei muuten pitänyt ylimääräistä meteliä.

Maastoon siirryttiin autoilla muutaman kilometrin päähän jäljestystä ja hakua varten. Jälki oli tehty kanilla, kun me taas ollaan harjoiteltu linnuilla. Pientä jännitystä siis heti alkuun. Omaa vuoroa odottaessa Elli jo kuikuili metsään ja ei olisi millään malttanut odottaa. Jäljelle päästyään se lähti reippaasti etenemään. Kaato löytyi ja Elli kävi sitä haistelemassa. Puput onkin ihan kivoja!

Odotteluajat osuuksien välissä olivat pitkiä. Elli käytti ne hyväkseen ja nukkui autossa. Heti kun luukku aukesi ja lähdettiin uudestaan metsään päin, oli Elli täysillä mukana. Haku alkoi heti pitkällä kierroksella maastossa. Välillä Elli kävi minun luona ja lähti sitten taas kauemmas. Laukauksesta se pysähtyi hetkeksi ja tuli luokse jatkaen hakulenkkejä. Hetken aikaa ehdin epäillä, että se jäisi jalkoihin pyörimään mutta ei jäänyt. Metsästä pois päästyämme seuraava operaatio olikin risujen irrottaminen turkista. Onneksi ne eivät haitanneet liikkumista sen kummemmin.

Vihdoin ja viimein päästiin myös uimaan. Ranta oli hyvä ja helppokulkuinen. Yleisöäkin oli paikalla, rannassa oli nimittäin grillauspaikka. Makkarantuoksut ja rottweiler eivät kuitenkaan häirinneet. Elli ui ja nouti tuttuun tapaansa. Hieman ihmeissään se vaikutti olevan, kun pääsi uimaan vain yhden kerran.

Uintiosuuden jälkeen palattiin majalle syömään ja odottelemaan lopullisia tuloksia. En uskaltanut olla varma läpi menosta ennen kuin sain ruusukkeen ja arvostelun käteeni. Oli todella mukavaa viettää päivä tuttujen ja uusienkin spanieli-ihmisten seurassa. Harmi vaan että me ei päästä taippareihin enää uudestaan. :D Tässä vielä arvostelu kokonaisuudessaan.

Sosiaalinen käyttäytyminen
Iloinen koira. Suhtautuu kaikkeen ympäristössä uteliaasti ja ystävällisesti.

Haku ja laukaus
Hyvää siksak-kuvio jäljestystä. Vauhdikasta hakua. Käyttää maavainua. Tottelee hyvin. Ensikutsusta luokse. Laukauksesta pysähtyy hetkeksi ja haku jatkuu samanlaisena.

Jäljestys
Osittain jäljensivussa kulkevaa jäljestystä. Kulma hyvin ja jäljestys varmenee tarkemmaksi. Kaatoa nuuhkii.

Vesityö
Hyvä uimari, tuo pukin rantaan.

Tottelevaisuus
Tottelee hyvin.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Kaikki osa-alueet toimii hyvin. Jäljestystä kannattaa vielä harjoitella jotta siihen saisi paremman varmuuden.

Olin asettanut salaisiksi tavoitteiksi SERT ja SPA1 tämän kesän aikana. Me onnistuttiin! Nyt voidaan hyvillä mielin jäädä pienelle näyttely- ja treenitauolle. Syksyn kirjoitukset painaa päälle, joten palataan vähän myöhemmin blogin pariin.

Kuvat eivät liity tapaukseen. Kiitos niistä Ilonalle!

Lue lisää »

Uudet kujeet

Joulu oli ja meni. Vietimme joulua jälleen perinteisesti mummolassa. Vilinää ja vilskettä oli riittävästi. Mitä nyt kuusi lasta ja kaksi koiraa pystyy aiheuttamaan... Loppuloma vietettiin sitten kotona. Minä olen jo kyllästynyt tähän ainaiseen vesisateeseen ja kuraan. Missä se pakkanen oikein luuraa? Talvi on turkinhoidon kannalta helpointa aikaa, kun turkki pysyy kuivana, mutta tämä ei kyllä vastaa minun käsitystäni talvesta. Lisäksi ainainen pimeys syö motivaatiota lähteä kuvaamaan mustia koiria tai mitään muutakaan.

Nyt kun vuosi on vaihtunut, on hyvä hetki miettiä tavoitteita tulevalle vuodelle. Katsotaan sitten vuoden kuluttua, kuinka hyvin tavoitteissa on onnistuttu!

Onni

• Harrastetaan agilityä ihan omaksi iloksi, ilman sen suurempia kisatavoitteita. Käydään mölleissä, jos siltä tuntuu. Tärkeintä on, että molemmilla on hauskaa.
• Käydään muutamassa näyttelyssä, mikäli näyttelykunnossa.
• Kokeillaan kunnolla verijälkeä, katsotaan innostuisiko Onni siitä.
• Hihnakäytöstä voisi aina parantaa, etenkin kun molemmat koirat ovat yhtäaikaa lenkillä.

Elli

• Keskitytään agilityyn. Esteet, etenkin kontaktit, ja ohjaus varmemmiksi, kepit haltuun. Ei kisatavoitteita vielä tälle vuodelle, mölleihin jos siltä tuntuu.
• Näyttelykäyntejä Suomessa sekä ulkomailla. Sertejä metsästämään.
• Treenataan tokoa omaksi iloksi. Joitakin uusia liikkeitä ja seuraaminen varmaksi.
• Taipparit läpi. Treenausta jäljen ja haun osalta riittävästi.
• Varmuutta toisten koirien kohtaamiseen. Uusia koirakavereita.

Mekin olemme nyt nykyajassa eli Instagramissa! Olen mukana 365 kuvaa vuodessa -haasteessa, eli joka päivä olisi tarkoitus lisätä yksi kuva. Meidän kuvat tulevat olemaan pääosin ihan arkisista asioista ja tapahtumista, joitain throwback-tyylisiä muisteluita saattaa myös ilmestyä. Seuraa, niin tiedät mitä meillä tapahtuu!

Lue lisää »