We are the champions

Sunnuntaina 2.8. suuntasimme Iisalmen KV-näyttelyyn. Erittäin vetisten sääennusteiden takia ajattelin lähteä hieman tavallista myöhemmin ajelemaan näyttelypaikalle. Sateessa odottelu ei houkutellut. Matkan aikana vettä tuli vähän väliä, joten fiilis ei ollut mitenkään erityisen hilpeä. Paikalle päästyäni raahasin kaikki kamppeet kehän lähettyville ja kasasin häkin ja pöydän. Tyytyväisenä kuivaan kenttään ja sillä hetkellä sateettomaan säähän, lähdin takaisin autolle hakemaan koiraa. Takaisin tullessa oli tarkoitus ostaa vielä luettelo. Onneksi unohdin. Laitoin Ellin häkkiin odottamaan ja tähyilin kehään mitä siellä oli menossa. Kehäsihteeri huuteli avoimen luokan narttuja. Hetkinen. Paniikissa syöksyin kaivamaan koiran häkistä. Mantteli pois, missä näyttelyhihna, numerolappu, apua! Kiiruhdin kehään aivan viime hetkillä. Koira oli harjaamatta, minulla väärät vaatteet ja numerolappukin kiinnittämättä.

Edellä olevien koirien yksilöarvosteluiden aikana ehdin valmistautumaan paremmin omaan vuoroon. Kiireessä olin jättänyt laukun auki ja kaikki tavarat levälleen pöydälle. Keräsin talteen mm. autonavaimet ja viisi euroa, jotka oli varattu luetteloa varten. Siinä vaiheessa tilanne alkoi jo huvittaa. Voin vain kuvitella, miltä koko episodi on näyttänyt! En ymmärrä, miten ajantaju petti niin pahasti.

Hämmästyksekseni Elli voitti luokkansa. Kielsin itseäni ajattelemasta mitään ja jäin seuraamaan valionarttujen arvostelua. PN-kehässä juostiin melko paljon, yhdessä ja erikseen. Sain jännityksen tungettua taka-alalle ja pystyin keskittymään vain siihen, että tekisimme parhaamme ja se riittäisi. Lopulta tuomari oli päätöksensä tehnyt ja Elli sijoittui toiseksi. PN1 oli jo valio, joten sertiä tarjottiin meille. Ja niinhän siinä kävi, että Ellistä tuli Suomen muotovalio! Lisäksi saatiin vara-CACIB, joka muuttuu ihan oikeaksi. Näin ollen lopputulos on PN2 SERT CACIB -> FI MVA! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tarinan opetus: ole ajoissa paikalla, oli sää mikä tahansa. Sade alkoi nimittäin vasta kehän jälkeen. :D

Utm rkt huvud och uttryck. Utm hals och rygg. Utm bröstparti v lvinklad. Utm tassar. Härliga rörelser från sidan. En tanke marktrång fram. Bra pälskvalitet. - Kurt Nilsson, Ruotsi

Yksi tavoite on taas saavutettu. Täytyy keksiä uudet kuviot tästä eteenpäin! Valioyksilön kuvaamisesta jälleen kiitos Ilonalle.

Lue lisää »

Sataa sataa ropisee

Lauantaina 13.6.2015 tapahtui pari merkittävää asiaa, jotka tulevat jäämään elävästi monien mieleen. Kuninkaalliset häät Ruotsissa ja sitten tietysti Ellin toinen serti Lapinlahdella.

Sääennuste lupaili epävakaata säätä - ehkä sataa, ehkä ei, vähän tai vähän enemmän. Tällä kertaa jälkimmäinen vaihtoehto piti paikkansa. Ensimmäinen ulkonäyttely, jossa todellakin satoi koko ajan. Olenkin ihmetellyt, miten aina aikaisemmin näyttelyissä on ollut mukava tai vähintäänkin siedettävä keli.

Hyvin varustettuna mukaan oli pakattu kolme sateenvarjoa sekä sadetakki, joka sai suojata häkkiä. Kunhan vaan koira pysyy mahdollisimman kuivana, omistajalla ei ole niin väliä. Näyttelyalue sijaitsi asfaltilla, joten rapa ei onneksi lentänyt. Siinä sateenvarjon alla hytistessä mielessä kävi, oliko tännekin ihan pakko tulla.

Elli oli koko rodun viimeinen koira. Häkistä ulos astumisen ja muutaman askeleen jälkeen kehässä, mahakarvat imaisivat veden ja katosivat. Pieni ärsytys turkin laiton "hukkaan menemisestä" tietysti tuli. Suomen kesä kohteli kaikkia kuitenkin melko tasapuolisesti ja huolehti, että kaikki saivat osansa vedestä.

Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia. Olin todella tyytyväinen jo ERInomaiseen. Jostain syystä minun on vaikea erottaa erinomaista ja erittäin hyvää sillä hetkellä, kun kehäsihteeri tuloksen ilmoittaa. Muutama sekunti pitää aina miettiä, että hetkinen mikäs se nyt olikaan. :D Samantien alkoi kilpailuluokka ja kehän kiertäminen. Tuomari alkoi sijoittaa koiria. Edellä olevat koirat vaihtelivat paikkoja ja Elli jäi viimeiseksi kauemmas muista. Viimeisenä tuomari viittoi meidät porukan ensimmäiseksi. Taas oma ajatuksenjuoksu kävi hitaalla, kun ensimmäisenä mieleen tuli, että kehästä pois, ei sijoitusta. Vaaleanpunainen kortti nousi, ja pikkuhiljaa alkoi jo hymyilyttää.

Kehä jatkui heti parhaan nartun valinnalla. Edellä oli vain yksi juniorinarttu, joten vähintään varasert olisi todennäköisesti tulossa. Aikansa tuomari pyöritteli koiria milloin yhdessä ympäri, milloin pareittain edestakaisin. Lopulta järjestys oli selvä ja kehäsihteeri kysyi, otanko sertin vastaan. Kyllä, kiitos! ROP-koiran valinta oli nopeasti ohi. Olen erittäin iloinen päivän saavutuksista! Kiitos kaikille onnittelijoille ja onnea toki muillekin menestyneille! Me jatkamme nyt sen kuuluisan viimeisen sertin metsästystä.

Beautiful bitch, very good propotions of body. Good head, correct ear set. Very good neck. Good angulations. Good chest and rib cage. Beautiful coat, very good texture. Good bone. Moves well. - Elena Adamovskaya, Venäjä

Kuva, jonka Onnelliset (@calidril) julkaisi 14. 06ta 2015 klo 1.45 PDT

Lue lisää »

Sertifikaatti synttärisankarille

Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun pieni, musta ja pippurinen cockerityttö syntyi kahden veljensä kanssa maailmaan. Oli täydellinen heinäkuinen kesäyö, lämmin tuuli ja tulipunainen kuu. Muistan, miten juuri se ilta tuntui jotenkin erityiseltä. Seuraavana aamuna heräsin ihanaan puhelinsoittoon kasvattajalta. Pennut olivat syntyneet juuri sinä iltana! Aluksi ei ollut edes varmaa, tulisiko meille pentua. Lopulta kuitenkin koitti päivä, jolloin matkasin kotiin tuhiseva nyytti sylissäni nukkuen. Hassua ajatella, että Elli on jo iso tyttö. Minun silmissä se on aina hömelö juniorikakara. Elli on rikastuttanut elämää enemmän kuin uskoinkaan. Paljon asioita olisi jäänyt kokematta.

Reilu viikko takaperin 19.7. oli Ristiinan kaikkien rotujen näyttely. Cockerikehä alkoi vasta yhden jälkeen iltapäivällä. Näyttelypaikalle ajaessa radiossa soi "This is gonna be the best day of my life". Minulla oli pieni kutina, että päivästä tulisi hyvä, ehkei ihan elämän paras kuitenkaan vielä tässä vaiheessa. :D Cockerit arvosteli saksalainen Petra Bannach, joka oli todella mukava ja huomaavainen. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes päästiin PN-kehään. Elli meni nätisti mutta itse olin ihan pihalla, kun tuomari viittoi minua ja Elliä kehän toiseen reunaan. Vasta siinä vaiheessa kun kehäsihteeri työnsi sertin käteen tajusin että ykkösinä siinä seistiin! ROP-kehässä taidettiin ottaa muutama laukka-askel ihan siitä ilosta. Bannach valitsi uroksen ropiksi, mutta tuli vielä rapsuttelemaan ja juttelemaan Ellille "Gut gemacht!".

Almost 2 years old. Bitch in a very good size. Lovely head & expression. Very good neck. Good topline & tailset. Excellent developed rib cage. Very good layback of upperarm. Good bones and feet. Very nice coat. Showing good movement with very good tail carriage. Very friendly and open temperament. Very well presented. - Petra Bannach, Saksa

Lue lisää »

Tsuida duida osaatsä uida?

Hyttyset, punkit, uiminen, pitkään nukkuminen (jopa Elli) ja ulkonäyttelyt. Siinä muutama asia, joista huomaa kesän alkaneen. On kiva olla lomalla ja tehdä asioita, joihin ei aikaisemmin ollut aikaa. Me ollaan otettu rennosti ja puuhailtu vähän kaikenlaista.

Viime kesänä Elli oppi uimaan ja sehän oli kivaa. Niin myös tänä kesänä. Kivikkoinen mökkiranta ei ole este, mutta aallot ovat vähän jänniä aluksi. Nehän tulee kohti! Elli rakastaa uida ja noutaa mitä tahansa. Kunhan se kelluu ja mahtuu suuhun, niin sen voi noutaa. Ellin uintityyli on innokkuudesta huolimatta maltillinen ja varma. Se ei roiski ja pärski miten sattuu, mitä nyt hännällä huiskaisee takaisin päin kääntyessä. Onni puolestaan tykkää vedestä niin kauan kun tassut yltävät pohjaan. Mieluiten se istuu tai makaa rantavedessä vettä latkien. Olen nähnyt muutaman kerran Onnin harvoja uintiliikkeitä, enkä yhtään ihmettele miksei se halua uida. Uintitekniikka on ihan hukassa. Onni levittää takajalkansa kuin liito-orava ja yrittää kauhoa onnettomasti etutassuillaan. Kuono pysyy pinnalla ainakin sen ajan, että se saa käännettyä itsensä heti takaisin. Niin siinä aina käy, että Elli hakee Onninkin kepit. Miten olisi Onnin Uimakoulu, onko muita uimataidottomia?



Taippareita ajatellen Ellin kanssa on harjoiteltu jälkeä. Ensimmäinen verijälki oli nelisenkymmentä metriä pitkä ja melko suora. Alkumakauksella tuleva jäljestäjä osoitti mielenkiintoa ja lähtikin omatoimisesti etenemään. Minun hommakseni jäi kuuden metrin liinan päässä seuraaminen ja itikoiden torjuminen. Ellikin rapsutteli mahaansa illalla. Muutaman päivän kuluttua kokeiltiin laahausjälkeä, jollainen siis on taippareissa. Vetelin siipiä pitkin metsää. Jäljen pituudesta ei ole tietoa, mutta veikkaisin sen olleen lyhyempi kuin aikaisempi verijälki. Elli veti laahausjäljenkin melko mallikkaasti. Eiköhän se lamppu ala pikkuhiljaa syttymään päässä.

Tänään ajeltiin Nurmeksen ryhmänäyttelyyn Pielisen rannalle. Paikka oli todella kaunis ja mukava koiranäyttelylle. Vaikka koiria tuntui olevan melko paljon, tilaa oli riittävästi kaikille. Kehät olivat tasaisella nurmikentällä. Ei siis kuoppia tai puolimetristä heinää, sitäkin on nimittäin koettu. Aurinko paistoi, muttei ollut liian kuuma. Tuomarina oli Zorica Salijevic Ruotsista. En ole koskaan aikaisemmin ollut niin ystävällisen tuomarin kehässä! Ensi alkuun koiraa pöydälle nostaessani tuomari tervehti ja toivotti tervetulleeksi ja lopuksi vielä toivotti onnea kehään. Hän jutteli omistajien kanssa ja käsitteli koiria nätisti ja ymmärtäväisesti. Elli käyttäytyi hyvin ja oli helppo esitettävä tällä kertaa. Tuloksena nuorten luokkavoitto, PN3 ja toinen varaserti! Taas meni niin läheltä, mutta en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Arvostelu oli pelkkää hyvää, ja onhan se handlerinkin kiva saada positiivista kommentia esittämisestä.

Correct head with good pigmentation. Well developed body. Good angulation. Very nice in movement. Lots of energy. Nice temperament. Excellent handling. - Zorica Salijevic, Ruotsi

Lue lisää »

Sunshine she’s here, you can take a break

Kevät on hujahtanut ihan huomaamatta. Tänään lämpimässä auringonpaisteessa tajusin, että kahden viikon kuluttua alkaa kesäloma. Koulu on vienyt paljon aikaa, joten blogin päivittäminenkin on jäänyt vähemmälle. Tässä välissä onkin tapahtunut kaikenlaista. Elli kävi Pertunmaan ryhmänäyttelyssä 12.4. Tapio Eerolan arvosteltavana. ERI1, ei SA:ta etuliikkeiden vuoksi. Ellin juoksut alkoivat samalla viikolla ja neiti lähtikin näyttelyn jälkeen hoitopaikkaan kahdeksi viikoksi. Koti tuntui todella hiljaiselta ja rauhalliselta, mutta Onnia se ei tainnut haitata. 24.4. vietettiin koiranpäivää, jonka kunniaksi paikallinen koiraseura järjesti match shown. Onni pääsi pitkästä aikaa mielen virkistykseksi kehään. Lopputuloksena SIN1, eli ei ole esiintymistaidot vielä unohtuneet.

Tänään oli herätys aamuviideltä Joensuuhun. Kehä alkoi jo klo 9, totesinkin että tämä saa luvan olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun herään niin aikaisin koiranäyttelyyn. Onneksi en joutunut heräämään turhaan, sillä Elli esiintyi nätisti ja oli nuorten luokan ainoa ja lopulta PN2 VASERT! Sää oli ihanteellinen näyttelyä ajatellen, ei liian kuuma eikä kylmä ja aurinko paistoi. Reissu oli todella nopea, ja olimme jo puolenpäivän aikoihin kotona. Toisaalta ihan käteviä nämä aikaiset kehät.

Kaunislinjainen. Kooltaan, mittasuhteiltaan ja luustoltaan erinomainen. Hyvä runko ja vahva takaosa. Hyvä häntä. Riittävän silkkinen turkki. Lapa voisi olla viistompi. Melko laaja valkea merkki rinnassa. Hyväilmeinen pää. Täyteläinen kuono-osa. Hyvä purenta ja kaula. Miellyttävä luonne. Liikkuu reippaasti, hyvällä sivuliikkeellä. Hieman löysyyttä edessä. - Markku Kipinä

Pari viikkoa sitten alkoivat agilitytreenit ulkokentällä. Pitkän tauon jälkeen otin vain Ellin mukaan. Hypyt ja putki sujuivat yllättävän hyvin ja päästiin kokeilemaan myös uutena esteenä A:ta. Mitään ongelmia sen kanssa ei ollut. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan, eiköhän syksyllä olla jo osaavampia! Kepit pitäisi ottaa tehotreeniin, kunhan löydän ne varastosta. Pihalla onkin jo rengas, jota ollaan myös omatoimisesti harjoiteltu. Kunhan saan kaikki kouluhommat pois alta niin päästään liitelemään kunnolla!

Lue lisää »

Tuulinen viikonloppu

Viime viikonloppu vietettiin Savonlinnassa. Elli kävi Kerimäellä Ruskovaaran arvosteltavana. Porukkaa oli huomattavasti enemmän kuin kaksi vuotta sitten, jolloin viimeksi olin Kerimäen liikuntahallissa. Kehät olivat kuitenkin riittävän kokoiset, mutta liukkaat lattian muovisuojan takia. Harmillisen monille lattia tuotti ongelmia liikkeissä, myös meille. Etuliikkeistä jäi SA uupumaan.

Oikea tyyppi. Sopiva luusto. Hyvin kaunis pään sivukuva. Hieman löysät luomet. Tummat silmät. Hyvin rakentunut takaosa. Etuosa saa vielä kehittyä. Ikään sopiva runko. Vähän kauhovat, lyhyiksi jäävät etuliikkeet. Erittäin hyvä takaliike. Oikea asentoinen häntä. Esitetään kauniisti. - Elena Ruskovaara

Näyttelyn jälkeen oli vielä kaunis ilma, joten nappasin kameran ja Ellin mukaan. Yllättävän hyvin Elli jaksoi olla paikallaan ja poseerata kameralle, Onni kääntää aina päänsä pois. Instagramista löytyy lisää kuvia.

Lue lisää »

Mitä kuuluu?

Kaksi kuukautta on hujahtanut melkein huomaamatta ja ollaan jo maaliskuussa. Tammikuussa ei oikeastaan tapahtunut mitään erityistä. Parin viikon mittainen kova pakkasjakso on ainoa asia mikä jäi mieleen. Talvi on muutenkin ollut yhtä vuoristorataa säiden osalta.

Helmikuussa Elli kävi kahdessa näyttelyssä, Joensuussa 2.2. ja Jyväskylässä 23.2. Joensuun näyttely ei mennyt kovinkaan hyvin meidän kummankaan osalta. Minä sain aamulla ennen lähtöä migreenin. Lääkkeiden voimalla kävin onnettoman pienessä kehässä pyörähtämässä ja sinistä nauhaa meille tarjottiin. Elli pääsi pienelle laihdutuskuurille.

Jyväskylässä oli huima määrä cockereita, liekö englantilainen tuomari kiinnostanut näyttelyväkeä. Elli ei ilmeisesti ollut ihan sitä, mitä tuomari haki ja tulos oli sama kuin edellisessä, EH. Keväälle on näyttelyitä tulossa ihan mukavasti. Elli on kasvattamassa mahakarvojaan takaisin ja muutenkin hyvässä kunnossa seuraaviin koitoksiin.

Onni täytti kuusi vuotta 21.2. Herra alkaa olla kunnon iässä! Vanhus se ei tietenkään vielä ole, mutta vuodet ovat jo hieman harmaannuttaneet kuonoa, korvia ja jalkoja. Kuusi vuotta on mennyt nopeasti, mutta toisaalta tuntuu että Onni olisi ollut meillä aina. Kohtahan sitä jo pääsee veteraaniluokkaan edustamaan. :)

Näyttelykuvasta kiitos Mikko Marttinen / Kuvauksellista

Lue lisää »

Messaritunnelmia

Viime viikonloppu vietettiin perinteisen messarin merkeissä. Tosin minulle tapahtuma oli ensimmäinen kerta. Oli jännää olla itse paikan päällä ja seurata ryhmäkehiä, kun aikaisemmin niitä on katsonut telkkarista! Koirien, ihmisten ja tavaran määrä oli aika huima. Tällä kertaa olin vain tutustumassa paikkaan ilman omia koiria. Ehkä ensi vuonna sitten kehään?

Kiertelin ympäri halleja kameran kanssa. Kaikki kuvat löytyvät täältä. Perjantaina kävin kuuntelemassa paneelikeskustelua "Harrastuksesta ammatti?", joka antoi mielenkiintoisia näkökulmia koira-ammatteihin. Yllättävän vähän tuhlasin rahaa. Mukaan tarttui Showlinkilta kätevä pikkujakkara, Roydonilta pitkään kuolattu Show Bling -näyttelyhihna ja ilmainen näytepakkaus jotain ruokaa nameiksi. Tuttuihin tuli törmättyä ja uusia rotuja tutkailtua rotutorilla.

Lue lisää »

Vuoden viimeiset näyttelyt

Tämän vuoden viimeiset näyttelykäynnit olivat Jyväskylä KV 16.11. ja Tuusniemi RN 23.11. Mukana oli tällä kertaa vain Elli. Jyväskylässä olen parina vuonna ollut turistina, tänä vuonna sitten ensimmäistä kertaa itsekin kehässä. Näyttely oli Ellin ensimmäinen sisähallinäyttely, ja hyvin meni pitkän kehätauon jälkeen. Nuorten luokassa oli huimat kymmenen koiraa, joista kuusi sai ERI:n, Elli mukaan lukien. Sijoitusta ei kuitenkaan saatu.

Good bone and substance. Pleasing head and expression. Well balanced. Good topline, croup and tailset. Moves little wide coming and going. - Marjorie Martorella, USA

Tuusniemeltä saatiin sama tulos ja todella hyvä arvostelu. Kasvihuone oli melko kylmä ja lattia märkä, mutta se ei menoa haitannut. Elli esiintyi oikein nätisti. Seisominen onnistui paremmin kuin Jyväskylässä. Liikkeistä tuli vähän sanomista arvostelussa, mutta se johtui todennäköisesti siitä, että Elli otti kontaktia juostessa.

Kaunis nuori narttu, hyvänmallinen, kaunisilmeinen pää, erittäin hyvä kaula, sopusuhtainen runko ja hyväasentoiset raajat. Seistessä hyvä ylälinja, jota osin liikkeessä menettää. Erittäin hyvä karva, miellyttävä käytös. - Paavo Mattila

Kuvamateriaalia kummastakaan näyttelystä ei valitettavasti ole. Nyt sitten ensi vuoden näyttelykalenterin suunnitteluun!

Lue lisää »