Sataa sataa ropisee

Lauantaina 13.6.2015 tapahtui pari merkittävää asiaa, jotka tulevat jäämään elävästi monien mieleen. Kuninkaalliset häät Ruotsissa ja sitten tietysti Ellin toinen serti Lapinlahdella.

Sääennuste lupaili epävakaata säätä - ehkä sataa, ehkä ei, vähän tai vähän enemmän. Tällä kertaa jälkimmäinen vaihtoehto piti paikkansa. Ensimmäinen ulkonäyttely, jossa todellakin satoi koko ajan. Olenkin ihmetellyt, miten aina aikaisemmin näyttelyissä on ollut mukava tai vähintäänkin siedettävä keli.

Hyvin varustettuna mukaan oli pakattu kolme sateenvarjoa sekä sadetakki, joka sai suojata häkkiä. Kunhan vaan koira pysyy mahdollisimman kuivana, omistajalla ei ole niin väliä. Näyttelyalue sijaitsi asfaltilla, joten rapa ei onneksi lentänyt. Siinä sateenvarjon alla hytistessä mielessä kävi, oliko tännekin ihan pakko tulla.

Elli oli koko rodun viimeinen koira. Häkistä ulos astumisen ja muutaman askeleen jälkeen kehässä, mahakarvat imaisivat veden ja katosivat. Pieni ärsytys turkin laiton "hukkaan menemisestä" tietysti tuli. Suomen kesä kohteli kaikkia kuitenkin melko tasapuolisesti ja huolehti, että kaikki saivat osansa vedestä.

Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia. Olin todella tyytyväinen jo ERInomaiseen. Jostain syystä minun on vaikea erottaa erinomaista ja erittäin hyvää sillä hetkellä, kun kehäsihteeri tuloksen ilmoittaa. Muutama sekunti pitää aina miettiä, että hetkinen mikäs se nyt olikaan. :D Samantien alkoi kilpailuluokka ja kehän kiertäminen. Tuomari alkoi sijoittaa koiria. Edellä olevat koirat vaihtelivat paikkoja ja Elli jäi viimeiseksi kauemmas muista. Viimeisenä tuomari viittoi meidät porukan ensimmäiseksi. Taas oma ajatuksenjuoksu kävi hitaalla, kun ensimmäisenä mieleen tuli, että kehästä pois, ei sijoitusta. Vaaleanpunainen kortti nousi, ja pikkuhiljaa alkoi jo hymyilyttää.

Kehä jatkui heti parhaan nartun valinnalla. Edellä oli vain yksi juniorinarttu, joten vähintään varasert olisi todennäköisesti tulossa. Aikansa tuomari pyöritteli koiria milloin yhdessä ympäri, milloin pareittain edestakaisin. Lopulta järjestys oli selvä ja kehäsihteeri kysyi, otanko sertin vastaan. Kyllä, kiitos! ROP-koiran valinta oli nopeasti ohi. Olen erittäin iloinen päivän saavutuksista! Kiitos kaikille onnittelijoille ja onnea toki muillekin menestyneille! Me jatkamme nyt sen kuuluisan viimeisen sertin metsästystä.

Beautiful bitch, very good propotions of body. Good head, correct ear set. Very good neck. Good angulations. Good chest and rib cage. Beautiful coat, very good texture. Good bone. Moves well. - Elena Adamovskaya, Venäjä

Kuva, jonka Onnelliset (@calidril) julkaisi 14. 06ta 2015 klo 1.45 PDT

Lue lisää »

Taipparipäivä

Lauantaiaamuna kuuden aikaan lähdettiin ajamaan kohti Mikkelin taippareita. Navigaattoreiden erimielisyyksistä ja vääristä ohjeista huolimatta metsästysmaja löytyi, tosin viime tipassa. Onneksi ei oltu ainoita, joilla oli ongelmia suunnistuksen kanssa. Paikalla oli 17 koiraa ohjaajineen. Meille arvottiin numerot, joiden mukaan jakauduttiin kahteen ryhmään. Minä ja Elli päästiin Veli Nurmisen ryhmään.

Ensimmäisenä katsottiin koirien sosiaalista käyttäytymistä. Jokainen vuorollaan pääsi moikkaamaan tuomaria ja sen jälkeen kiertämään muut koirat. Elli suhtautui yllättävän rohkeasti toisiin koiriin ja kävi oma-aloitteisesti tekemässä tuttavuutta parin sprinkun kanssa. Uroksen hurmausyritykset se kyllä torjui, muttei muuten pitänyt ylimääräistä meteliä.

Maastoon siirryttiin autoilla muutaman kilometrin päähän jäljestystä ja hakua varten. Jälki oli tehty kanilla, kun me taas ollaan harjoiteltu linnuilla. Pientä jännitystä siis heti alkuun. Omaa vuoroa odottaessa Elli jo kuikuili metsään ja ei olisi millään malttanut odottaa. Jäljelle päästyään se lähti reippaasti etenemään. Kaato löytyi ja Elli kävi sitä haistelemassa. Puput onkin ihan kivoja!

Odotteluajat osuuksien välissä olivat pitkiä. Elli käytti ne hyväkseen ja nukkui autossa. Heti kun luukku aukesi ja lähdettiin uudestaan metsään päin, oli Elli täysillä mukana. Haku alkoi heti pitkällä kierroksella maastossa. Välillä Elli kävi minun luona ja lähti sitten taas kauemmas. Laukauksesta se pysähtyi hetkeksi ja tuli luokse jatkaen hakulenkkejä. Hetken aikaa ehdin epäillä, että se jäisi jalkoihin pyörimään mutta ei jäänyt. Metsästä pois päästyämme seuraava operaatio olikin risujen irrottaminen turkista. Onneksi ne eivät haitanneet liikkumista sen kummemmin.

Vihdoin ja viimein päästiin myös uimaan. Ranta oli hyvä ja helppokulkuinen. Yleisöäkin oli paikalla, rannassa oli nimittäin grillauspaikka. Makkarantuoksut ja rottweiler eivät kuitenkaan häirinneet. Elli ui ja nouti tuttuun tapaansa. Hieman ihmeissään se vaikutti olevan, kun pääsi uimaan vain yhden kerran.

Uintiosuuden jälkeen palattiin majalle syömään ja odottelemaan lopullisia tuloksia. En uskaltanut olla varma läpi menosta ennen kuin sain ruusukkeen ja arvostelun käteeni. Oli todella mukavaa viettää päivä tuttujen ja uusienkin spanieli-ihmisten seurassa. Harmi vaan että me ei päästä taippareihin enää uudestaan. :D Tässä vielä arvostelu kokonaisuudessaan.

Sosiaalinen käyttäytyminen
Iloinen koira. Suhtautuu kaikkeen ympäristössä uteliaasti ja ystävällisesti.

Haku ja laukaus
Hyvää siksak-kuvio jäljestystä. Vauhdikasta hakua. Käyttää maavainua. Tottelee hyvin. Ensikutsusta luokse. Laukauksesta pysähtyy hetkeksi ja haku jatkuu samanlaisena.

Jäljestys
Osittain jäljensivussa kulkevaa jäljestystä. Kulma hyvin ja jäljestys varmenee tarkemmaksi. Kaatoa nuuhkii.

Vesityö
Hyvä uimari, tuo pukin rantaan.

Tottelevaisuus
Tottelee hyvin.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Kaikki osa-alueet toimii hyvin. Jäljestystä kannattaa vielä harjoitella jotta siihen saisi paremman varmuuden.

Olin asettanut salaisiksi tavoitteiksi SERT ja SPA1 tämän kesän aikana. Me onnistuttiin! Nyt voidaan hyvillä mielin jäädä pienelle näyttely- ja treenitauolle. Syksyn kirjoitukset painaa päälle, joten palataan vähän myöhemmin blogin pariin.

Kuvat eivät liity tapaukseen. Kiitos niistä Ilonalle!

Lue lisää »

Sertifikaatti synttärisankarille

Tänään tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun pieni, musta ja pippurinen cockerityttö syntyi kahden veljensä kanssa maailmaan. Oli täydellinen heinäkuinen kesäyö, lämmin tuuli ja tulipunainen kuu. Muistan, miten juuri se ilta tuntui jotenkin erityiseltä. Seuraavana aamuna heräsin ihanaan puhelinsoittoon kasvattajalta. Pennut olivat syntyneet juuri sinä iltana! Aluksi ei ollut edes varmaa, tulisiko meille pentua. Lopulta kuitenkin koitti päivä, jolloin matkasin kotiin tuhiseva nyytti sylissäni nukkuen. Hassua ajatella, että Elli on jo iso tyttö. Minun silmissä se on aina hömelö juniorikakara. Elli on rikastuttanut elämää enemmän kuin uskoinkaan. Paljon asioita olisi jäänyt kokematta.

Reilu viikko takaperin 19.7. oli Ristiinan kaikkien rotujen näyttely. Cockerikehä alkoi vasta yhden jälkeen iltapäivällä. Näyttelypaikalle ajaessa radiossa soi "This is gonna be the best day of my life". Minulla oli pieni kutina, että päivästä tulisi hyvä, ehkei ihan elämän paras kuitenkaan vielä tässä vaiheessa. :D Cockerit arvosteli saksalainen Petra Bannach, joka oli todella mukava ja huomaavainen. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes päästiin PN-kehään. Elli meni nätisti mutta itse olin ihan pihalla, kun tuomari viittoi minua ja Elliä kehän toiseen reunaan. Vasta siinä vaiheessa kun kehäsihteeri työnsi sertin käteen tajusin että ykkösinä siinä seistiin! ROP-kehässä taidettiin ottaa muutama laukka-askel ihan siitä ilosta. Bannach valitsi uroksen ropiksi, mutta tuli vielä rapsuttelemaan ja juttelemaan Ellille "Gut gemacht!".

Almost 2 years old. Bitch in a very good size. Lovely head & expression. Very good neck. Good topline & tailset. Excellent developed rib cage. Very good layback of upperarm. Good bones and feet. Very nice coat. Showing good movement with very good tail carriage. Very friendly and open temperament. Very well presented. - Petra Bannach, Saksa

Lue lisää »

Tsuida duida osaatsä uida?

Hyttyset, punkit, uiminen, pitkään nukkuminen (jopa Elli) ja ulkonäyttelyt. Siinä muutama asia, joista huomaa kesän alkaneen. On kiva olla lomalla ja tehdä asioita, joihin ei aikaisemmin ollut aikaa. Me ollaan otettu rennosti ja puuhailtu vähän kaikenlaista.

Viime kesänä Elli oppi uimaan ja sehän oli kivaa. Niin myös tänä kesänä. Kivikkoinen mökkiranta ei ole este, mutta aallot ovat vähän jänniä aluksi. Nehän tulee kohti! Elli rakastaa uida ja noutaa mitä tahansa. Kunhan se kelluu ja mahtuu suuhun, niin sen voi noutaa. Ellin uintityyli on innokkuudesta huolimatta maltillinen ja varma. Se ei roiski ja pärski miten sattuu, mitä nyt hännällä huiskaisee takaisin päin kääntyessä. Onni puolestaan tykkää vedestä niin kauan kun tassut yltävät pohjaan. Mieluiten se istuu tai makaa rantavedessä vettä latkien. Olen nähnyt muutaman kerran Onnin harvoja uintiliikkeitä, enkä yhtään ihmettele miksei se halua uida. Uintitekniikka on ihan hukassa. Onni levittää takajalkansa kuin liito-orava ja yrittää kauhoa onnettomasti etutassuillaan. Kuono pysyy pinnalla ainakin sen ajan, että se saa käännettyä itsensä heti takaisin. Niin siinä aina käy, että Elli hakee Onninkin kepit. Miten olisi Onnin Uimakoulu, onko muita uimataidottomia?



Taippareita ajatellen Ellin kanssa on harjoiteltu jälkeä. Ensimmäinen verijälki oli nelisenkymmentä metriä pitkä ja melko suora. Alkumakauksella tuleva jäljestäjä osoitti mielenkiintoa ja lähtikin omatoimisesti etenemään. Minun hommakseni jäi kuuden metrin liinan päässä seuraaminen ja itikoiden torjuminen. Ellikin rapsutteli mahaansa illalla. Muutaman päivän kuluttua kokeiltiin laahausjälkeä, jollainen siis on taippareissa. Vetelin siipiä pitkin metsää. Jäljen pituudesta ei ole tietoa, mutta veikkaisin sen olleen lyhyempi kuin aikaisempi verijälki. Elli veti laahausjäljenkin melko mallikkaasti. Eiköhän se lamppu ala pikkuhiljaa syttymään päässä.

Tänään ajeltiin Nurmeksen ryhmänäyttelyyn Pielisen rannalle. Paikka oli todella kaunis ja mukava koiranäyttelylle. Vaikka koiria tuntui olevan melko paljon, tilaa oli riittävästi kaikille. Kehät olivat tasaisella nurmikentällä. Ei siis kuoppia tai puolimetristä heinää, sitäkin on nimittäin koettu. Aurinko paistoi, muttei ollut liian kuuma. Tuomarina oli Zorica Salijevic Ruotsista. En ole koskaan aikaisemmin ollut niin ystävällisen tuomarin kehässä! Ensi alkuun koiraa pöydälle nostaessani tuomari tervehti ja toivotti tervetulleeksi ja lopuksi vielä toivotti onnea kehään. Hän jutteli omistajien kanssa ja käsitteli koiria nätisti ja ymmärtäväisesti. Elli käyttäytyi hyvin ja oli helppo esitettävä tällä kertaa. Tuloksena nuorten luokkavoitto, PN3 ja toinen varaserti! Taas meni niin läheltä, mutta en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Arvostelu oli pelkkää hyvää, ja onhan se handlerinkin kiva saada positiivista kommentia esittämisestä.

Correct head with good pigmentation. Well developed body. Good angulation. Very nice in movement. Lots of energy. Nice temperament. Excellent handling. - Zorica Salijevic, Ruotsi

Lue lisää »